Koronavirus ja Filippiinit

Euroopasta lähdettyämme koronavirus oli tuskin yltänyt Kiinan ulkopuolelle, eikä virus tilastojen valossa vaikuttanut vielä uhkaavalta. Seurasimme tilannetta pari viikkoa ennen reissuun lähtöä ja keskustelimme perheen kanssa useamman kerran, olisiko viisasta lähteä vai ei. Koronavirusta isompi kysymys oli sairaanhoidon taso ja kapasiteetti, eli miten sairaalahoidot riittäisivät isolle määrälle ihmisiä. Mitä jos lapselle kävisi jotain ja eikä hän pääsisi sairaalahoitoon?

Kiinalaiset ja korealaiset turistit ovat suurin turistiryhmä Filippiineillä. Tämä koskee erityisesti Panglaon saarta, jonne suuntasimme seuraaviksi kuukausiksi. Aasialaisen turismin kato näkyi selvästi: kadut olivat tyhjillään, ravintoloissa vain muutama asiakas ja rannalla näkyi vain muutama paikallinen lapsi tai perhe. Paikalliset yrittäjät toivoivat, että tilanne rauhoittuisi muutamassa viikossa ja että korealaiset kaupat voitaisiin avata uudelleen. Meille tilanne oli kuitenkin otollinen, kun saimme nauttia hiekkarannoista tyhjinä ja illallistaa rauhassa, kun suurin osa turisteista puuttui.

Alonan tyhjät kadut
Alonan tyhjät kadut

Ensimmäinen koronaviruksen kuolintapaus Kiinan ulkopuolella tapahtui Filippiineillä helmikuun alussa. Vahvistettujen tartuntatapausten uutiset ottivat vallan maaliskuun ensimmäisellä viikolla juuri, kun olimme asettuneet moderniin asuntoon, jossa oli pieni piha ja uima-allas. Löysimme asunnon venäläisen asunnonvälittäjän avulla, jonka löysimme Facebookin kautta. 

Tilanne alkoi muuttua vakavammaksi maaliskuun 13. päivä, kun presidentti Duerte ilmoitti osittaisesta kotikaranteenista pääkaupungin Manilan seudulla. Maaliskuun 16. päivästä lähtien meidän saarella Panglaossa saimme uusia järjestyssääntöjä joka päivä: koulut suljettiin, ei kyydityksiä moottoripyörällä (vain yksi henkilö per pyörä), ei julkisella paikalla alkoholin juontia, ei ulkona liikkumista ennen aamuviittä eikä kahdeksan jälkeen illalla, ei alle 18-vuotiaiden tai yli 65-vuotiaiden yleistä liikkumista, ei julkisia kokoontumisia eikä lento- tai laivaliikennettä.

Maaliskuun loppupuolella melkein kaikki oli suljettu, ja armeijan tarkastuspisteitä ilmestyi saaren pääteiden varsille kontrolloimaan liikkumista ja mittaamaan kuumetta. Tilanteen pahentuessa päätimme muuttaa pois pienestä asunnosta saaren keskeltä meren äärelle, mikä antoi ainakin mahdollisuuden snorklata, koska myös vapaasukelluskoulut suljettiin, eikä kukaan halunnut ottaa riskiä, että merivartiosto saisi meidät kiinni poijun kanssa mereltä.

Olin yhteyksissä moniin eri korkeatasoisiin hotelleihin ja viihtyisän näköisiin Airbnb-vuokra-asuntoihin. Monet niistäkin olivat kuitenkin sulkemassa ovensa tilanteen takia ja pelkäsivät vastaanottaa eurooppalaisia turisteja tartuntavaaran takia. Onni näyttää aina suosivan päättäväisiä ihmisiä, ja niin löysimme meille suurehkon espanjalaistyylisen 3-kerroksisen huvilan, jossa oli parveke, uima-allas merinäköalan kera sekä yksityinen pääsy merelle. Palkkasimme kokin auttamaan kasvisruokaherkkujen kokkaamisessa ja asetuimme hyvillä mielin kotikaranteeniin. Normaalissa elämäntilanteessa emme laittaisi rahaa tällaiseen. Kiitos korona ja sen tuomat alennukset. 

Koronavirus ja Filippiinit

Tällä hetkellä meidän on pakko käyttää kasvosuojaimia aina kun lähdemme asunnolta. Koska pieni 1,5-vuotias lapsemme ei saa lähteä minnekään, pysymme paljon kotosalla ja teemme omia projekteja ja töitä, meditoimme, joogaamme, lueskelemme kirjoja, vapaasukellamme ja kirjoitamme tätä blogia. Jos ja kun menemme ulos, ruumiinlämpö mitataan aina armeijan tarkastuspisteillä ja pitää näyttää karanteenipassi, joka vastaa henkilön liikkumislupaa kaupoille. Jokaisen passi on kirjattu alueittain ja kertoo myös, mitkä päivät ovat sallittuja kullekin kaupassa käyntiin.

Uskomme, että sairastimme koronaviruksen jo maaliskuussa. Olimme silloin molemmat hieman kipeänä. Oireina oli pahoinvointia, kutiava kurkku sekä minulla painetta keuhkojen alueella. Päätimme pysytellä varmuuden vuoksi sisätiloissa. Samaan aikaan monilla muilla ystävillämme oli samankaltaisia oireita, ja osa heistä oli todella kipeitä, kun taas toisilla oireet olivat lähes olemattomia. Saarella ei ollut vahvistettuja tapauksia tuohon aikaan eikä myöskään testipakkauksia. Sen takia otimme sairastamisen rennommin kuin olisimme ehkä muuten ottaneet, mutta emme myöskään olleet välinpitämättömiä.

Jatkuuko karanteeni vielä viikkoja tai kuukausia? Olemme päättäneet jäädä odottelemaan, kunnes maailma alkaa avautua, ettei tarvitse lähteä matkustamaan paniikissa epävarmoilla lennoilla pienen lapsen kanssa. Minne me edes menisimme? Meillä ei ole tällä hetkellä kotia Virossa eikä Suomessa, emmekä halua aiheuttaa riskiryhmään kuuluville vanhemmillemme tartuntariskiä. Meillä on täällä kaikki hyvin ja hyvät oltavat kaikesta huolimatta, joten palaamme kotiin hieman myöhemmin kuin oli alun perin suunniteltu.


Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.