Monikielisen perheen haasteet

Me olemme kolmikielinen perhe. Minä puhun suomea, Robert eestiä, ja kommunikointi meidän kesken sujuu englanniksi. Harjoittelimme puhumaan toistemme äidinkieliä ennen kuin odotimme lasta. Heti kun saimme kuulla, että olen raskaana, vaihdoimme takaisin englannin kieleen. Joidenkin tutkimusten mukaan sikiöt alkavat erottamaan kieliä jo kohdussa, ja päätimme, että oli parasta jatkaa kolmella kielellä. Pyrimme siis molemmat puhumaan lapselle omalla äidinkielellämme. Se takaa varmasti sen, että lapsi oppii hyvin molemmat kielet.

Leikkiin ei tarvitse yhteistäkieltä

Meribel on elänyt tähän astisen elämänsä sekä Suomessa että Virossa. Virossa hän on silti ollut eniten suomen kielen kanssa tekemisissä, koska suurin osa leikkikavereista puhuu suomea. On ollut mielenkiintoista seurata lapsemme kielen kehittymistä kaikkien meidän reissaamisten jälkeen, kun Meribelillä on ollut lukuisia eri lastenhoitajia eri kulttuuri- ja kielitaustoista.

Lapselle on suositeltavaa lukea kirjoja jo pienestä pitäen. Se on tärkeä tapa etenkin monikielisille ja matkustaville perheille kielen ylläpitämiseksi sekä sanavaraston kartuttamiseksi. Tavallisesti matkustamme niin kevyesti kuin mahdollista, mutta pakkasimme silti yli kymmenen kirjaa mukaan tälle reissulle. Lukeminen on ollut syntymästä asti nukkumaanmenoaikarutiini, joten tarina kerran päivässä tulee ainakin luettua. 

Kielen kehittymisvaiheessa on varmasti apua, jos sattuu olemaan muita lapsen äidinkielen puhujia ympärillä. Jos asut ulkomailla, tutustu muihin saman kielisiin tai soittele puheluita isovanhempien ja ystävien kanssa. Filippiineillä olon aikana saimme sattumalta eestiläiset naapurit edellisessä asunnossamme, ja nyt olemme karanteenissa suomalaisen Lauran kanssa. Meribel selvästi pystyy kommunikoimaan heidän kanssaan helpommin kuin paikallisten, vaikka ikää on vasta 19 kuukautta.

Meribel ymmärtää ja kuuntelee hyvin, kun äiti tai isä juttelee. Hän ymmärtää myös englantia perustasolla, mutta sitä taitoa emme ole kuitenkaan tarpeeksi testanneet, koska haluamme säilyttää “yksi kieli per vanhempi” -säännön. Puhuttu sanasto on rikas yli 50 sanalla, ja suomen kielellä on siinä pieni etu, kun vähentää nuo 25 sanaa, jotka hän osaa jo molemmilla kielillä. Yleisimmin puhuttu sanasto tulee eestin kielellä, ja ei ole yllätys, että nuo sanat ovat äiti (emme) ja isä (issi). 

Englanniksi hän osaa sanoa hello, bye bye, baby ja smile, jota hän hokee päästessään käsiksi kameraan, sekä laskea myös kolmeen, kun leikitään piilosta. Meribel osaa myös muutaman sanan bisayan kieltä: hän kutsuu lastenhoitajaansa yaya-nimellä ja muita aikuisia nimellä ate. Tämä on opittu paikalliselta lastenhoitajalta, joka kommunikoi muiden työntekijöiden kanssa bisayan kielellä, tai niiltä kerroilta, kun he käyvät yhdessä moikkaamassa naapurin paikallisia lapsia.

Sanotaan että monikieliset lapset oppivat puhumaan tavallista myöhemmin, ja siitä voi seurata ajanjakso, jolloin sanoja sekoitellaan tai kommunikointi on vaikeaa 2–3 vuoden iässä. Pitkällä tähtäimellä uskomme, että monelle kielelle altistuminen on hyväksi kehitykselle ja helpottaa uusien asioiden oppimista tulevaisuudessa, vaikka matkojen aikana opitut kielet olisi unohdettu. Tulevaisuus näyttää, pitääkö tämä paikkansa Meribelin kohdalla. Suosittelemme samassa tilanteessa olevia vanhempia puhumaan molempien äidinkieltä eikä stressaamaan liikaa, jos ympärillä on enemmänkin kieliä, kunhan molemmat vanhemmat pitävät omat äidinkielensä arjessa mukana. 

Miten teillä on lähtenyt puheen kehitys sujumaan, ja onko teillä vinkkejä, miten ylläpitää kieliä ulkomailla asuessa tai matkustaessa?

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.